Amerikkalaisia puheenvuoroja

Ei aikaa ajatella

: Amerikkalaisia puheenvuoroja

Matti Laitinen 3.7.2009

Kuvitelkaa, että olisitte 24 tuntia vuorokaudessa uutisia lähettävän tv- tai radio kanavan reportteri selostamassa jatkuvasti muuttuvaa tapahtumasarjaa. Reportterilta vaaditaan nopeasti aina uutta ja uutta tietoa sekä salamakommentteja, joita ei ole aikaa edes miettiä.
Nopeus, olla ensimmäisenä kertomassa, on tärkeintä.

(No time to think. The Menace of Media Speed and the 24-hour New Cycle.by Howard Rosenberg ja Charles S. Feldman `Ei aikaa ajatella . Median nopeuden uhka ja 24 - tunnin uutisvirta`)

Kirjoittajina ovat kokeneet journalistit Howard Rosenberg ja Charles S. Feldman, joka työskenteli CNN:n reportterina New Yorkissa ja Los Angelesissa.

Kumpikaan kirjoittajista ei ole nykyisin uutistoimittaja. Sen ymmärtää hyvin, kun lukee heidän uutiskriittistä kirjaansa.

Siihen on koottu kirjoittajien omien mielipiteitten lisäksi monien kokeneitten uutistoimittajien ja alan toimijoiden kommentteja 24 - tuntisesta uutiskilpailusta ja sen vaaroista.

Näin sen näkee televisiokanava NBC:n iltauutisten entinen uutisankkuri Tom Brokaw:

"Uudet mediat ovat sekä siunaus että kirous. Hyvä puoli on, että yhdellä näppäyksellä voi saada laajasti informaatiota. Tästä on kuitenkin se seuraus, että informaatiota suorastaan tulvii meille kaikille, journalisteille, kuluttajille ja katselijoille.

Tämä houkuttelee tekemään pikaisia päätöksiä pikkutiedon perusteella ja silloin on hyvin harvoin nähty mihin yhteyteen asia liittyy.

Vieläkin enemmän on tapahtunut. Internet ei ole muuttanut vain uutismediaa, mutta myös uutiskohteita. Internetin äärimmäinen nopeus ja 24 tuntia vuorokaudessa pyörivät uutiset, jotka ovat toistuvasti vastuuttomia, luonteeltaan säännöistä piittaamattomia ja halukkaita julkaisemaan mitä tahansa olipa se tarkistetusti totta tai ei, väistämättä muuttaa myös niiden henkilöiden käyttäytymistä, joita tiedotusvälineet herkeämättä seuraavat.

Uutiskohteille kehittyy asenne kuin olisivat piiritystilassa. He tuntevat, että heidänkin on toimittava nopeammin ja nopeammin sekä tehtävät päätöksiään kiihtyvällä vauhdilla välttyäkseen median ruoskinnalta."

Kuulostaako tutulta Suomessakin? Meillä ei kuitenkaan olla vielä yhtä pitkällä kuin Yhdysvalloissa, mutta suunta on sama. Siksi kannattaa miettiä ja ottaa aikaa ajatella mitä sanottavaa kriittisillä äänillä on amerikkalaisesta uutiskilpailusta.

No time to think- kirjan alussa lainataan ja myöhemmin testataan moneen kertaan Britannian entisen päministrerin Tony Blairin mediakritiikkiä.

Huvittavaa tässä on, että Blair itse oli mestari manipuloimaan mediaa, mutta havaittuaan sen käytännössä mahdottomaksi, äityi pari viikkoa ennen virkakautensa loppua vuonna 2007 arvostelemaan kuinka kellon ympäri pyörivä uutiskilpailu manipuloikin poliittisia päättäjiä:

"Vivahteista tulee uutisoinnissa jokapäiväistä ja se saa asiat näyttämään mustavalkoisilta. Meidät kaikki revitään alas tavalla millä media ja julkisen tehtävän haltijat ovat vuorovaikutuksessa keskenään, Blair sanoi.

Hän vertasi uutismediaa villielukkaan, joka repii ihmiset ja heidän saavutuksenssa kappaleiksi.

Julkisissa tehtävissä toimivien ja uutismedian suhde on vahingoittunut sillä tavoin, että se kaipaa korjaamista. Vahinko kuihduttaa luottamusta ja itsetuntoa, se vähentää kykyämme tehdä tulevaisuuttamme koskevia oikeita päätöksiä oikeassa hengessä, Blair arvosteli."

Ei aikaa ajatella - kirjan kirjoittajat huomauttavat, että samanlaista kriittistä keskustelua käydään myös amerikkalaisesta uutismediasta, joka on toimintatavoiltaan lähellä brittiläistä.

Yhdistävä tekijä on nopeus. Vastuuton nopeus. Miten tämä sitten ilmenee käytännössä?

Otetaan esimerkki Yhdysvaltain presidentinvaalien kampanjoinnista.

Kesällä 2008, viisi päivää ennen Teksasin esivaalia ja valmistavaa vaalikokousta Hillary Clintonin kampanjaorganisaatio julkisti aamulla klo 7 Barak Obaman ulkopoliittisen kokemuksen kyseenalaistavan tv- mainoksen.

"On aamuyö klo 3 ja lapset nukkuvat sikeästi. Silloin puhkeaa vakava kriisi. Kenen haluaisit vastaavan puhelimeen? Viimeisessä kuvassa Hillary Clinton vastaa rauhallisesti puhelimeen ja ottaa tilanteen hallintaansa.
Jo puoleen päivään mennessä Obaman organisaatio oli tuottanut 30 sekunnin vastamainoksen ja levittänyt sen televisioasemille, kaapelikanaville ja ladannut Yoy Tubeen. Kaikki tämä hyvissä ajoin ennen illan perinteisiä pääuutislähetyksiä."

Nopeuden teki mahdolliseksi internet ja sen tehokas hyväksikäyttö.

Toisaalta internet muokkaa monin tavoin myös uutistoimintaa. Nopeimmin uutiset putkahtavat internetin-sivustoille leviten yhä uusille sivustoille ja edelleen tv- ja radiokanaville..... olivatpa uutiset sitten oikeita tai vääriä.
Nopeuden tavoittelu johtaa väistämättä lisääntyviin virheisiin kuten tässä tapauksessa.

"Sanomalehti New York Timesin nettisivulla kerrottiin aamulla 10. maaliskuuta 2008, että New Yorkin kuvernööri Eliot Spitzer - entinen prostituutiota vastustanut syyttäjä ? oli itse yhdistetty erääseen washingtonilaiseen prostituutiorenkaaseen. 24 - tuntiset uutiskanavat alkoivat heti spekuloita mitä Spitzerille tapahtuu.

Fox ? uutisten ankkuri meni jopa tapahtumien edelle kertomalla suorassa lähetyksessä, että Spitzerin odotetaan ilmoittavan erostaan muutaman minuutin kuluttua ja kertoi sen vähän myöhemmin täytenä totuutena.

Sen jälkeen studiossa oleva keskusteluryhmä aloitti heti jatkospekulaatiot seuraajasta."

Tehokasta ja nopeaa, mutta uutinen sen julkaisuhetkellä ei pitänyt paikkaansa. Muutamaa minuuttia myöhemmin se kyllä oikaistiin pahoittelujen kera samassa lähetyksessä.

Vasta parin päivän kuluttua kuvernööri ilmoitti erostaan.

Tutkimusten mukaan useimmat amerikkalaiset - varsinkin alle 30 - vuotiaat ovat menettäneet luottamuksensa perinteiseen mediaan. Heidän pääuutislähteensä on internet .... siitäkin huolimatta että internet vilisee virheitä.

Syndikoitu kolumnisti Ellen Goodman arvioi nykytilannetta näin:

"Yhdistynyt teknologian ja kaupallisuuden paine on tuottanut olettamuksen, että voimme ajatella samaa vauhtia kuin painamme LÄHETÄ ? nappia.
Meidän oletetaan saavan informaatiosta selvää yhtä nopeasti kuin pystymme sitä välittämäänkin."

Odotukset ja todellisuus eivät kuitenkaan välttämättä kohtaa. Näin on varsinkin silloin kun asiat ovat monitahoisia ja mutkikkaita.

Dave Marsh, entinen Al Jazeeran englanninkielisten tv - uutisten ankkuri Washingtonissa:

"Todellisuudessa tarvitaan aikaa kiinnittää huomiota asioiden monimutkaisuuteen, yksityiskohtiin ja vivahteisiin.

Katselijalla täytyy myös olla aikaa omaksua yksityiskohtaista, monimutkaista ja vivahteikasta informaatiota. Monimutkaisia ja nopeasti muuttuvia tapahtumia ei voi yksinkertaisesti ymmärtää hetkessä."

Hyvä kysymys on, että miksi tätä ei sitten ymmärretä tai haluta ymmärtää.
Muokkaako media ihmisten tottumuksia vai ihmiset mediaa?

Jos monimutkaisia asioita yritetään liikaa yksinkertaistaa, niin se johtaa myös yksioikoiseen, helposti mustavalkoiseen ajatteluun.
Tällä on ajan mittaan myös poliittiset seurauksensa.

Kun katselin amerikanmatkallani jatkuvasti pyöriviä uutiskanavia, niin suomalaisiin verrattuna vauhti alkoi hengästyttää. Lyhyesti, nopeasti värikkäästi ja henkilöihin keskittyen.

Ja uutispätkien uusintoja pyöri jatkuvasti, sillä muuten lähetysaikaa ei olisi saatu täyteen. Uusia uutisia kun ei yksinkertaisesti jatkuvasti ole.

No time to think - kirjan kirjoittajat näkevät niissä omat vaaransa.

"Suorat, televisioidut tapahtumat, niin kuin ne nykyisin toteutetaan, ruokkivat yhteispeliä näennäisten vastapuolten kesken. Uutismedian ja uutisen kohteen.

Se ei aina hyödytä katselijoita.

Tämä epäterve yhteenliittymä heittää roskakoppaan perinteisen uutisten toimittamisen suosien polveilevia uutiskonferensseja ja suorina lähetettyjä, televisiolle räätälöityjä tapahtumia....tavallisesti väärin perustein."

Näin se toimii.

Jatkuvasti uutisia suoltavat kanavat saavat ohjelmiston, jota voidaan venyttää tuntikausia sallimalla vastalahjaksi uustikohteiden esiintyä kohdeyleisölleen suoraan ilman ammattitoimittajien editointia.

Kaikki uutiskanavat näyttävät olevan vähemmän kiinnostuneita välittämään tavallisille katselijoille hyödyllistä tietoa kuin täyttämään vain aukkoja lähetyskaavioissaan.

Suorat tv - lähetykset ovatkin 24 -tuntisten uutiskanavien vakioantia.

Jatkuvat uutislähetykset aloitti aikanaan CNN, nyt Yhdysvalloissa on kymmeniä isompia ja pienempiä kanavia. Suurimmat ovat NBC:n operoima MSNBC, Rubert Murdochin Fox News Channel Yhdysvalloissa ja Sky News Britanniassa.

No time to think - ei aikaa ajatella - kirjassa arvioidaan myös mitä vaikutusta internetissä toimivalla kansalaisjournalismilla blogeineen voi olla perinteisten uutisvälineiden vaihtoehtona tai täydentäjänä

Mitä kansalaisjournalismi sitten on? Näin sen määrittelee NBC:n entinen uutistoimittaja ja presidentti Gerald Fordin lehdistösihteeri Ron Nessen:

"Internet tekee jokaisesta journalistin. Istut vain tietokoneesi ääreen, kirjoitat jotakin, joka on totta, paikkansa pitämätöntä, osin totta ja painat näppäintä. Sinne se menee ympäri maailmaa. Ei sitä voi pysäyttää."

Vai tekeekö sittenkään journalistia? Tuskin ainakaan perinteisessä mielessä. Mielipiteitä kuka tahansa voi kirjoittaa, mutta faktojen kaivaminen on jo työläämpää.

Kansalaisjournalisteilla ei ole myöskään niitä resursseja, joita perinteisillä tiedotusvälineillä on .... tosin yhä vähenevässä määrin.

Joka tapauksessa kansalaisjournalismi leviää vauhdilla ja vaikuttaa perinteisten tiedotusvälineiden tapaan toimia. Ne myös hyötyvät siitä, kun ihmiset antavat käytettäväksi ottamiaan valokuvia ja videoita.

Marylandin yliopiston interaktiivisen journalismin istituutti löysi vuonna 2007 yhteensä 700 ? 800 kansalaisjournalismin internetsivustoa. Yli puolet oli aloittanut vuoden 2005 jälkeen.

Kansalaisjournalismi yrittää haastaa suuret viestintäorganisaatiot ? dmokratisoida journalismia. Mutta kuinka käykään? Monet kansalaisjournalistit päätyvät kirjoittelemaan juttujaan parillekymmenelle suurimmalle nettisivustolle.

Tästä Yhdysvaltain liittovaltion kommunikaatiokomissaari Michel J. Copps huomauttaa sarkastisesti:

"Luuletko, että näitä sivustoja pyörittävät blogistit tai riippumattomat tuottajat?

Sivut omistavat samat ihmiset, jotka omistavat kaikki kaapeli- ja muut sähköisen viestinnän välineet. Yleisö seurasi ennen tätä liiallisesti keskittynyttä mediaa, nyt seurataan myös nettisivuja.

Joka tapauksessa monilla tahoilla nämä uuden ajan messiaat ? kansalaisjournalistit ? nähdään varauksettomasti tulevaisuuden joukkoviestinnän kultaisena aikana.

Eräs taloudellisesti onnistuneista on pitkälti kansalaisjournalismiin perustuva Huffington Post ?nettisivusto. Sen hybridisivuilla kerrotaan olevan noin 1 800 bloggeria, joista osa on maksettujakin."

Miten tämä informaatiotulva sitten vaikuttaa meidän käyttäytymiseemme?

Associated Pressin toimesta tehty, kesäkuussa 2008 julkaistu tutkimus sai selville, että nuoret aikuiset eivät enää täysin keskittyneet seuraamaan uutisia, koska tekivät samanaikaisesti kaikkea muuta kuten lukivat sähköposteja.

Tutkimus koski 18 ? 34 - vuotiaita henkilöitä kuudessa kaupungissa Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Intiassa.

Näillä nuorilla oli vaikeuksia perehtyä syvällisiin juttuihin, koska samanaikaisesti tulvi uusia ja uusia tietoja uutisotsikoissa ja lyhyissä uutispätkissä.

Tätä aikaa joka tapauksessa elämme, halusimmepa sitä tai ei.

Journalismi muuttaa vauhdilla muotoaan, mutta auttaako valtavasti lisääntynyt informaatiotulva meitä ymmärtämään paremmin maailmaa?

Sitä kannattaa miettiä ja ottaa hieman aikaa ajatella.